Imperiumi

Kauan ei ehditty hiisi� manata ja Ukkoa kumarrella, kun Kiuas viskaa pihalle jo toisen pitk�soittonsa, Reformationin. Espoon pakanaherttuoiden vuoden takainen debyytti The Spirit of Ukko yksinkertaisesti tuli ja jyr�si allekirjoittaneen ja odotukset uutukaista kohtaan olivat kovat. Ja eip� sepp� Ilmarinen (kitaristi Mikko Salovaara) ahjoa kuumentavine kis�lleineen suvainnut pettymyst� tuottaa, vaan takoi rautaisen uuden kiukaan. Jo albumin nimikin kertoo, ett� uusilla vesill� Sammon ry�st�j�t seilaavat, mutta silti se tuttu Kiuas-tyyli on p��llimm�isen�. Nyansseja on runsaasti, mutta ��rimm�isen tunnistettavana tyyli on pysynyt ja hyv� niin. Folk-melodiat eiv�t ole unohtuneet mihink��n ja kitarariffit esittelev�t entist�kin kierompia ideoita.

Race with the Falcons on aivan mainio valinta aloitusbiisiksi. Yksinkertainen ja perinteinen, mutta silti tarttuva ja tanakka. Levyn alkup��n hienoutta korostaa mainio The New Chapter, jonka v�limelodia vie mietteet v�ist�m�tt� toisen kovan espoolaisryhm�n tuotantoon. Muita viitteit� Puotisen j�rven poikasiin Kiukaasta ei sitten kyll� l�ydyk��n, kuin muutamat satunnaiset melodiat. The New Chapterin kertos�keen rytmik�s toteutus toimii hienosti saaden niskan hakkaamaan tahtia. T�ss� vaiheessa pit�� my�s nostaa Kiuasta yleisesti koskeva miinuspuoli. Ilja Jalkasen �oh, yeah� ja �jee jee� �huudahdukset k�yv�t pidemm�n p��lle h�iritseviksi. Muuten laulajan tontin ansiokkaasti t�ytt�v� rujo- mutta puhdas��ninen vokalisti hoitaa hommansa mallikkaasti. Minulle nuo ylim��r�iset huudahdukset eiv�t vain liikaa viljeltyn� toimi ollenkaan.

Levyn loppupuoli on jopa alkupuolta vahvempi. Tuhti Black Winged Goddess esittelee mukavana vastapainona my�s kunnon �rin�laulua. Biisin lopun tarttuva ja kaunis melodia kruunaa kaiken. Lis�� l�yly� tuhatasteisen ahjon sy�vereihin heitt�� omaksi suosikikseni kohoava Heart of the Serpent, jonka peruss�keen taustalta l�ytyy jopa hieman orientaaliss�vytteinen melodia. Hieno ja tarttuva kertos�e soi p��ss� lukuisia kertoja j�lkeenp�in.

Bleeding Strings on mielest�ni Reformationin erikoisin biisi jo siin�kin mieless�, ett� kappale on omistettu Dimebag Darrelin muistolle. Melankolinen roadmovie �henkinen biisi ei ole oikein Kiukaan tyylinen, mutta kuulostaa silti b�ndilt� vahvasti. Legendaa ja kaatunutta soturia ylist�v�t lyriikat ovat koskettavaa kuunneltavaa kenelle tahansa Pantera-fanille. Pisteen� i:n p��lle on viel� albumin nime� kantava p��t�sbiisi. Mahtipontinen ja hy�kk��v� kuoroilla varustettu julistus ei j�t� mit��n sattuman varaan.

Spirit of Ukkoon verrattuna Reformationin soundit ovat hy�k�nneet selke�n harppauksen eteenp�in ja muhkea m�iske p��see entist�kin paremmin oikeuksiinsa. Reformation on kokonaisuutena ehdottomasti kovempi levy kuin edelt�j�ns�, mutta SoU:lla olleita parhaita ralleja ei aivan pystyt� ly�m��n paremmaksi. Sen sijaan uudistuminen ja erilaiset ratkaisut tuovat mukavasti vaihtelua tehden levyst� heti kiinnostavamman.

Vaikka kes� on jo ovella, talven mystiikka osaa kiehtoa hienosti toteutettuna. Tosin ei niit� pakkasia tule kyll� hevin ik�v�. Kiuasta kuunnellessa tulee tunne, ett� n�lk� kasvaa sy�dess�. Lukuisat koukerot eiv�t p��st� sis��ns� pidemm�nk��n luukutuksen j�lkeen, vaan lis�� j�lkiruokaa tuntuu l�ytyv�n koko ajan. Toisaalta p��ruokaakaan ei ole hyv� nauttia liikaa, ettei yll�t� �hky. Pituutta Reformationilla on juuri sopivasti, eik� puutumus ehdi hy�kk��m��n silmille. Musiikin luomaa hienoa fiilist� nostaa my�s mahtava kansitaide. Kehuja on pakko antaa siit�kin huolimatta, ett� �oman tallin� kaveria tulee kehuttua.

Vaikka kuinka kriittisesti levy�kin yritt�� arvostella, toinen toistaan hienommat riffit, melodiat ja s�keet sek� itse fiilis eiv�t anna muuta mahdollisuutta kuin antautua. V�h�isempi arvosana olisi yksinkertaisesti ollut teeskentely�.

9/10

Tero Lassila, 24.05.2006